Suomi on perinteisesti ollut jäyhän byrokratian ja sokean auktoriteettiuskon maa. Auktoriteetteja ovat olleet niin viranomaiset kuin vaikkapa menestyneet liikemiehet. Tieto on kulkenut suusta suuhun huhuina tai sitten virallisemmin vähälukuisen lehdistön kautta. Lehdistöön on ollut luottaminen ja mikäs siinä luottaessa, onhan lottovoitto syntyä Suomeen.

Kaikki ei lottovoittajamaassakaan kuitenkaan ole kestänyt päivänvaloa. Poliitikot kähmivät itselleen tai kotiseudulleen rahaa tai etuja valtion budjetista. Yritykset pitävät hintoja korkealla kartelleilla ja voitelevat poliitikoita vaalirahoilla, Lapin-matkoilla ja muilla keinoilla.

Selvän korruption lisäksi asioiden hoito ja päätöksenteko on ollut tehotonta. Lainvalmistelussa esimerkiksi ei välttämättä kuunnella kaikkia osapuolia. Tai jos kuunnellaan, epämieluisa mielipiteet jätetään huomiotta.

Kaikki tämä on ollut mahdollista sen takia, että yhteiskunnassa on vain vähän läpinäkyvyyttä. Kun valvojaksi määrätty viranomainen ei ehdi kaikkea tutkia, eikä kukaan muu pysty valvomaan ollenkaan, kaikki menevät aina siitä, mistä aita on matalin.

Yhteiskunnan voisi nykypäivänä kuitenkin tehdä paljon läpinäkyvämmäksi. Esimerkiksi valtion ja kunnan päätöksenteon ja sen valmistelun voisi julkaista suoraan, lähes reaaliaikaisesti, Internetissä. Sitä varten ei edes tarvitse rakentaa mitään hienoja interaktiojärjestelmiä, vaan riittäisi, että dokumentit, jotka joka tapauksessa tuotetaan, laitetaan yhteen paikkaan kaikkien katsottaviksi. Pieni määrä systemaattisuutta tiedostomuotoihin ja muihin käytäntöihin olisi tarpeeksi, jotta näistä dokumenteista voisi tehdä hakuja, yhteenvetoja ja muuta automaattista prosessointia.

Esimerkiksi niistä saisi melko helposti aikaan RSS-syötteitä lautakuntien, työryhmien, kunnanhallitusten, jne., kokouksista: ennen kokousta esityslistat (liitteet linkkien päässä), jälkikäteen pöytäkirja.

Eikä syötteiden tarvitsisi olla byrokratian organisaation mukaan jäsenneltyjä. Olisi täysin mahdollista rakentaa esimerkiksi RSS-syöte kaikista dokumenteista, jotka koskevat Vuotoksen allasta, tai ydinvoiman lisärakentamista, tai mitä hakusanoja kukin haluaakin käyttää.

Tämän rakentaminen ei vaatisi kovin suurta panosta valtiolta ja kunnilta. RSS-syötteiden tekemisen voisi jättää ulkopuolisten varaan: koska kaikilla olisi sama pääsy dokumentteihin, eri tahot voisivat kilpailla parhaasta ratkaisusta ja rahoittaa toimintansa joko käyttömaksuin tai mainoksilla. (Aivan erityisesti ei siis olisi tarpeen tilata suurta, kallista ja pitkää projektia Tieto Oyj:ltä.)

Mitä tästä seuraisi? Ainakin se, että hallinnon olisi vähän vaikeampi kusettaa kansalaisia. Hallinnon läpinäkyvyys olisi aivan ennennäkemätöntä tässä maailmassa. Tämä, jos mikä, edistäisi e-Governmentiä. Voisipa se jopa tuoda Suomeen vähän oikeaa demokratiaa.