Keskisuomalaisen entinen päätoimittaja Erkki Laatikainen on rohkea mies. Hän astui lauantaina riskeistä välittämättä esiin ja ehdotti Suomeen sitä, mitä pitkään on kaivattukin: lakia, jolla median holtitonta sananvapauden käyttöä suitsitaan.

Laatikainen nostaa pöydälle ison kissan: media, saa kritisoida päättäjiä miten lystää. Tähän on saatava loppu. Miten voimme ikinä nousta sellaisten maailman suurvaltojen joukkoon kuin Italia tai Valko-Venäjä jos poliittiset päättäjämme eivät saa tehdä mitä huvittaa.

Sarkasmi sikseen.

Laatikainen on oikeassa siinä, että medialla on valtaa ja se voi käyttää sitä väärin, joten se tarvitsee jotakin tasapainottamaan itseään. Hän on jopa oikeassa siinä, että viime kädessä tämä tapahtuu lakien ja oikeusistuimien kautta.

Hänen esittämänsä tapa on kuitenkin aivan järkyttävän karmea. Hän esittää uutta kiihottamisen vastaista lakia tai pykälää ja käyttää mallina olemassaolevaa kansanryhmen vastaisen kiihottamisen pykälää. Tämä pykälä kuitenkin toimii huonosti: koko kiihottamisen käsite on epämääräinen ja niinpä syytteitä ja nyt tuomioitakin tulee vähintäänkin omituisin perustein.

Vaikka pykälä toimisikin hyvin, tuomioistuimet eivät millään ehdi käsittelemään kaikkia tapauksia, eivätkä tarpeeksi nopeasti. Koska medialla on kuin onkin demokraatiassa vallankäyttäjien vahtikoiran rooli, se kertoo mahdollisista väärinkäytöksistä usein, jopa päivittäin. Oikeustapausten käsittelyajat ovat kuukausia tai vuosia.

Me emme tarvitse lisää anti-kiihottamista. Me tarvitsemme journalistisen muutoksen, jossa media huomaa, että se on itsekin vallankäyttäjä ja sen tarvitsee siis toimia myös itsensä vahtikoirana. Jos YLE töpeksii ja väittää perättömiä pääministerin talonrakennuksesta, muun median pitää paljastaa tämä. (En tiedä mikä tilanne YLEn ja Vanhasen kohdalla on. Tiedän sen, että pääministeri järjesti poliittisen teatterin voittaakseen luottamuslauseäänestyksessä.)

Tätä itseään vahtivaa vahtikoiraa ei saada aikaan lakeja muuttelemalla aina, kun vallassa olevaa puoluetta julkisesti epäillään väärinkäytöksistä. Se saadaan aikaan oikealla kilpailutilanteella suomalaisessa mediassa ja sillä, että kansaa kiinnostaa muukin kuin Big Brother.